copyright@PäivijaTara
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Raakaruokintaa

Koiraa voi ruokkia monella tavalla: kotiruoalla, luonnollisella ruokavaliolla ja valmisruoilla tai yhdistelemällä näitä ruokinta tyylejä. Luonnollinen ruokavalio on levinnnyt yhdessä vaihtoehtohoitojen, kuten homeopatian kanssa.

Barf (bones and raw food =luita ja raakaa ruokaa) on australialaisen eläinlääkäri Ian Billinghurstin kehittämä ruokavalio. Se perustuu koiraeläimen luontaiseen ravintoon. Itse en ole lukenut hänen teoksiaan, koska englanninkielinen lukeminen on minulle niin työlästä. Mutta olen saanut hyviä ohjeita ystävältäni, jonka neuvosta aloitimme siis barffaamaan. Netistä löytyy myös paljon tietoa raakaruokinnasta. Varsinkin Katiskan nettisivut ovat nyt ahkeran tutkinnan alla. Kotona on mm. myös Malin Ekblomin Opas koiran luonnolliseen ruokintaan ja Riikka Lahden kirja Barf Raakaravinto käytännössä ja muutama muu ruokintaan liittyvä kirja. Puntari ja yleiskone ovat olleet kovassa käytössä. Yleiskoneella soseutin useamman viikon kasvissoseen kerralla, punnitsin sen valmiiksi sopiviin annoksiin ja pistin pakkaseen. Nyt kasvissose on tauolla koiran närästyksen vuoksi. Ja lihat ovat 500g:n tai 2kg:n pakkauksissa, joten ne on helppo palastella sopivan kokoisiksi annoksiksi. Taralla onkin ihan oma pakastin, johon täydennän lihoja ja muuta yleensä kerran kuukaudessa mm.Vauhti Raksun autolta.

Miksi raakana?

"Raaka ruoka on koiralle biologisesti oikeaoppista eli lajityypillisesti oikeata. Keitetyn ruoan sulaminen elimistössä kestää pidempään. Tämä vaatii enrgiaa ja entsyymejä. Ikävä kyllä koiran kehossa on rajoitutetusti omia entsyymejä, joten sen elimistö on suunniteltu saavan niitä raa'asta ruoasta."

Itse päädyin osittaiseen raakaruokintaan mm. Taran jatkuvien vatsaongelmien vuoksi. Lisäksi sille mudostui usein hiivaa korviin. Sain hyviä neuvoja ystävältäni, joka ruokkii omaa koiraansa raakaruokinnalla. Ja pikkuhiljaa puuropohjaisen ruokinnan kautta siirryin kokonaan ruokkimaan Taraa raakaruokinnalla. Aluksi sen kyllä oli tarkoitus saada nappulaa ainakin kerran viikossa raakaruokinnan ohessa, kun lomien ja minun kuntoutusjaksojen aikana nappulalla ruokkiminen olisi helpompaa.

Raa'at lihaisat luut kuuluivat myös Taran ruokavalioon. Se järsi niitä aikaisemmin 2 kertaa viikossa. Ne olivat pääasiassa hirveä tai possua. Mutta nyt on lihaisat luut jouduttu korvaamaan kokonaan luumurskalla ja lihalla. Keväällä 2014 oli useampi vähältä piti tilanne. Ja kaksi kertaa käytiin eläinlääkärissä luiden syönnin takia. Toisella kerralla postettiin juuresta katkennut hammas alaleuasta. Joten nyt sen hammashoito sujuu vain hammasharjalla ja purutikuilla.

Kasvissoseessa meillä oli kaalia, kesäkurpitsaa ja jotain marjoja (mustikoita, mustaviinimarjoja tai puolukkaa). Punaiset karviaiset koira tyhjentää joka kesä suoraan pensaasta. Kun ne loppuvat, se siirtyy syömään mustia viinimarjoja. Myös pudonneet omenat ovat sen herkkua. Kurkkua en laittanut kasvissoseeseen, koska siinä on niin paljon vettä. Se saa sitä pieniä palasia, kun ihmisille tehdään salaattia. Myös persiljaa voi lisätä soseeseen. Mutta sitä kannattaa laittaa vähän, koska sillä on diureettinen vaikutus. Nyt (2014) kasvissose on tauolla koiran närästyksen vuoksi. Tuoreita kasviksia se kuitenkin saa vähän silloin, kun teen peheelle salaattia ruualle.

Kasvissoseesta koira saa pääosin hiilihydraatit ja kuidut. Se pitää suolen toiminnan hyvänä. Koska koiran hampaisto on erikoistunut vain ruoan paloitteluun nieltävän kokoisiksi paloiksi, ei hienontamiseen, ovat kasvikset soseutettava. Kun solujen rakenne valmiiksi rikotaan soseuttamalla ja sitten kasvissose pakastetaan, eli niiden solurakenne räjäytetään rikki, pystyy koirankin elimistö ne hyödyntämään.

Keväällä 2009 jouduttiin siirtymään osittaisesta raakaruokinnasta takaisin kokonaan nappulaan, kun Taran vatsaoireet pahenivat. Lisäksi sen silmät rähmivät todella pahasti. Samalla, kun Tara nukutettiin virallisia lonkka-ja kyynäräkuvia varten, otettiin verikoe (se ei oikein valveilla ollessa onnistunut, kun Taralla on neulanpistoista ja verenluovutuksesta negatiivisia kokemuksia...) Verestä tutkittiin siitepöly- ja ruoka-aineallergiat Spot-allergiatestillä. Se ei ole kovin tarkka testi, vaan enemmänkin suuntaa antava. Meidän tapauksessamme se kuitenkin oli melko luotettava, sillä mm. kana-ja kalkkuna-allergia olisivat kyllä löytyneet todella hitaasti eliminaatiodieetillä. Sillä yleensä aina puhutaan, että ne ovat ne vähiten allergisoivat eläimet. Tara on syönyt pienestä pitäen nimenomaan juuri kanaa sisältävää nappulaa. Ja kun alettiin siirtymään pikkuhiljaa raakaruokintaan, se sai nimenomaan kanan siipiä, kauloja, lihaa ja kalkkunan raakaa lihaa. Ja aina oli vatsa kuralla. Kun allergia testin tulokset tulivat, jouduttiin papanamerkkiäkin vaihtamaan. Koska en halunnut antaa koiralleni ankkaperunaa, meni monta päivää löytää sellainen merkki, jossa ei olisi olisi esim. merilevää, hernettä, ohraa, eikä muutakaan Taralle epäsopivaa. Yksi lammasriisisäkki ruokaa tilattiin netistä ja aloitettiin allergeenien puhdistaminen ja kortisonikuuri. Tämä kortisoni toi tosi monta lisäkiloa Taralle, vaikka sitä ei sitten syöty kuin ehkä 1kk. Painon pudotus olikin sitten iso urakka, eikä sille taida ihan vieläkään loppua näkyä...

Oltuamme syksyllä 2009 vaeltamassa Ylläksellä Taran energiat loppuivat tyystin, kun vaelsimme monta tuntia päivässä ihanassa ulkoilmassa. Sain ystävältäni puhelinneuvon etsiä silavaa energian lähteeksi. Sitä löytyi paikallisesta marketista pakastealtaasta suolattuna. Ostin muutaman paketin ja liotin niitä vedessä, että suola lähtisi pois. Tällä rasvalisäyksellä Tarakin jaksoi vaeltaa tuntureissa innokkaana. Sen reissun jälkeen ei meillä enää ostettu uutta nappulapussia, vaan Tara siirtyi kokonaan raakaruokintaan.

Tara söi aikaisemmin kaksi kertaa päivässä. Sitten siirryttiin antamaan ruoka vain kerran päivässä. 2010 lomareissun jälkeen siirryttiin antamaan herkkämahaiselle koiralle ruokakaksi kertaa päivässä, sillä luupäivien jälkeen se oksenisi tyhjää mahaansa jatkuvasti aamuisin.

Keväällä 2014 alettiin antaa närästelevälle koiralle ruoka kolme kertaa päivässä. Kasvissoseet jätin myös keväällä tauolle ja koira saa vain tuoreita kasviksia satunnaisesti, kun teen ihmisille ruokaa. Kasviksten kuitu on korvattu pellavansiemenrouheella. Myös ruokakuppien pieni nostaminen telineeseen on lieventänyt vähän oireita. Nyt ruokakupit eivät viiletä pitkin keittiön lattioita innokkaan nuolijan edellä, vaan pysyvät kiltisti paikallaan. 

Aamulla Tara saa luumurskaa ja lihaa/kalaa tai sisäelinseosta ja maksaa. Päivällä vähän lihaa tai turvotettua kuivalihaa ja rasvaa. Illalla se syö vielä pienen annoksen kokolihaa ja siihen on laitettu vähän nestemäistä magnesiumia (Scitec). Näin koira kramppailu on saatu kuriin. Hampaiden pesun jälkeen se saa vielä purutikun. Sellaisen se saa välillä päivälläkin. Niiden käyttö on ollut hampaille hyväksi, kun luiden syöminen on kiellettyä...

Liha on yleensä possua tai nautaa. Illalla se on kokolihaa. Aamulla jauhettua. Toistaiseksi päivällä on turvotettua kuivalihaa jonkun muun kanssa tarjolla. Taskussa säilytettävät namipalkat ovat yleensä sitten keitettyä ja uunissa kuivatettua sydäntä.

Maksaa se saa kerran viikossa sisäelinseoksen kanssa.

Kalaa kaksi kertaa viikossa.

Kananmunan se saa ehkä kerran viikossa. Ja siitä raakana vain keltuaisen. Raaka valkuainen pistää vatsan vähän vikkelälle.

Rasvat ovat tärkeä osa koiran ruokintaa. Nutrolin Senioröljy on tällä hetkellä vanhenevalle koiralle hyvä vaihtoehto. Kesällä se saa murskattua valkosipulia rypsiöljyn kanssa. Sitä on pilttipurkissa aina pieni määrä. Ja sitä annan pienen lusikankärjellisen aamulla. Kalanmaksaöljyä muutaman kerran viikossa. Tosin nyt on etsinnänän alla sopiva D-vitamiini, jota voisi antaa myös silloin, kun on kalaa tai maksaa ruokana. Koira kun ei saa D-vitamiinia auringosta, kun sillä on turkki. Koira tarvitsisi D:tä 0,7µg/kg. Kerran päivässä se saa myös pienen rasvapalan.

Molkosania laitan aamulla juomaveteen 1tl/pvä. Yhden Probioottikapselin sisällön jaan päivä- ja iltaruokaan. Lisäksi annan lisänä purkista sinkkiä. Sinkki on erittäin tärkeä hivenaine A-vitamiinin toiminnalle. Jos sinkistä on puutosta, niin koira ei pysty hyödyntämään A-vitamiinia, vaikka se söisi suuretkin määrät maksaa. Suositus on 2mg/kgEP. Myös lihassa on sinkkiä, mutta riittävästi sitä saadakseen pitäisi syödä tosi isoja lihamääriä. Jodia se saa pienestä määrästä Jodioitua suolaa. Merilevää ei voi allergian takia antaa...

Suurin osa koirista syö 2-3% painostaan päivässä. Tällä hetkellä Tara saa noin 1,5-2% painostaan ruokaa (tähän on laskettu suurinpiirtein myös namit mukaan), koska se on vähän turhan tukevassa kunnossa oleva energinen leikattu narttu. Tosin lihaksethan painavat enemmän, kuin läski. Joten suurin osa ylimääräisestä painosta menee lihasten osuudeksi...

Varsinkin kesällä Taran paino tuntuu nousevan vähän liikaakin, kun sitä ei voi uittaa siitepölyallergioiden takia, eikä sitä voi pitää ihan pelkällä paastolla. Muuten se etsii jotain syötävää aina ulkoa. Joten koirien kiinnipitoaikana niitä kiloja tahtoo vähän tulla liikaa ja sitten niitä taas vapaana olojen aika vähennetään...

Vuoden 2016 lopussa aloin paistamaan suurimman osan ruuista, kun tuntui, ettei mummokoiran vatsa enää sulata kunnolla raakaa ruokaa. Tällä hetkellä se saa 2x 50grammaa luumurskaa/pvä. Paistettua sikaa se saa 500g/pvä. Maanantaisin se saa myös paistettua maksaa n. reilu 60/kerta. Tara syö 2x/pvä ja kummallakin aterialla on vähän keitettyä parsaa...

©2018 budoartara - suntuubi.com