copyright@PäivijaTara
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Taran päiväkirja 11.12.2014

Ollaan just tällä hetkellä paikassa, missä on lunta. Paljon lunta ja koko ajan sataa lisää. Mä rakastan lunta! Me ollaan oltu täällä joskus aikaisemminkin, eli melkein kaikki reitit on mulle tuttuja. Puhuvat että tää olis joku Levi niminen paikka. Tää on kai aika lähellä paikkaa, jossa joulupukkikin asuu. Kun täällä on sellainen joulutori ja välillä näkee kadulla sellaisia tonttuhattuisia kulkemassa. Siellä torilla on sellaisia jänniä nahkoja, jotka haisee oudolle. Niitä mä olen käynyt nuuskuttelemassa monena iltana. Mä niin tykkäisin jäädä tänne kaiken tämän lumen keskelle. Mutta kai mun täytyy lähteä kotiin muun perheen mukana. Mummokin on täällä meidän kanssa. Se alkaa jo tottua minuun. Mä niin iloisesti aina tervehdin sitä, kun se tulee yläkerrasta alas. Ja oon tiukasti aina sen vieressä, kun se syö omenoita. Isäntä sanoo, että mummo on nyt porukan heikoin lenkki. Mä en ymmärrä, mistä se oikein puhuu. Omenat on mun herkkua. Mä aina kuolaan sen vieressä, joka niitä syö. Hoitotäti Vappukin tietää mun omenahimon. Se tuo usein vähän omenanpaloja taskussa, kun lähdetään sen ja emännän kanssa lenkille. Täällä lumessa on mukava kulkea ja pyöriä. Me tehdään kävelylenkkejä yhdessä emännän ja mummon kanssa. Toivottavasti kotiinkin saadaan pian talvi.
Eläinlääkärissäkin ollaan jouduttu käymään tänä vuonna ihan liian monta kertaa. Enkä mä saa enää saa syödä luita, kun niiden takia on jouduttu hyppäämään siellä lääkärissä. Viimeinen niitti siihen luukieltoon oli se, kun multa katkesi keväällä hammas possun luuta syödessä. Hampaasta jäi vielä yksi juuri suuhun ja se piti leikata pois, ettei se tulehdu. Mulla oli pitkän aikaa tikit suussa, enkä saanut pureskella mitään kovempaa. Ja nyt kun en saa syödä kovia luita, mun hampaat harjataan melkein joka päivä. Se on inhottavaa puuhaa. Onneksi mä saan lopuksi aina sellaisen purutikun syötäväksi.
Me ollaan treenattu pienellä porukalla rally-tokoa. Se on kivaa puuhaamista yhdessä emännän kanssa. Mennään kyltin luota seuraavalle ja tehdään niin, kuin siinä kyltissä käsketään. Mä olen hyvä tyttö kääntymään erilaisia käännöksiä, varsinkin vasemmalle. Niitä käännöksiä me reenataan myös kävelylenkeillä. Kentällä mulla on kaksi värikästä vinkupalloa, jotka mä saan loppupalkaksi suorituksen jälkeen. Mä vingutan niitä aina vuorotellen vähän aikaa ja sitten vaihdan ne lopulta johonkin syötävään, että muutkin pääsee harjoittelemaan. Mä sain ekat vinkulelut vasta tänä kesänä, kun mä olen aikaisemmin pelännyt niitä. Keväällä mä näin kentällä kivan vinkulelun yhdellä toisella koiralla, kun oltiin esittelemässä rally-tokoa jossain ihme tapahtumassa. Mä sain lainata sitä lelua ja se oli niin ihana, että mulle ostettiin vihdoin omia. Pienenä mä kaivoin ne vingut aina leluista ulos ja vasta sitten suostuin leikkimään niillä.
Yhden kerran me ollaan oltu emännän kanssa oikeassa virallisessa rally-tokokisassa. Se oli sellaisessa hallissa ja siellä oli aika paljon muitakin koiria. Jokainen koirakko teki omalla vuorollaan saman radan, jonka tuomari oli tehnyt. Isäntä kuvasi videolle meidän suorituksen. Me onnistuttiin todella hyvin. Tuomari arvosteli sivussa ja joku otti aikaa. Me saatiin vaan kaks virhepistettä. Oikeastaan ne molemmat virheet oli emännän mokia. Se ei malttanut odottaa mun istumista ja kerran se ei ohjannut kylttiä kohti, vaikka olis pitänyt. Muuten meidän suoritus oli tosi rauhallinen ja jos oltais oltu vähän reippaampia, me oltais päästy palkinnoille. Ehkä emäntä halusi ohjata siksi rauhallisesti, kun mulla on aina tapana huutaa siellä kentällä. Se vaan on niin kivaa ja mua jänskättää, milloin mä saan sen vinkulelun palkaksi. Me oltiin kisan neljänsiä. Ja saatiin niin hyvät pisteet, ettei edes harjoituskisoissa olla onnistuttu niin hyvin. Nyt meidän täytyy saada enää kaksi hyväksyttyä tulosta kahdelta eri tuomarilta. Sitten me päästään kisaamaan ylemmissä luokissa. Mut en tiedä, kuinka me siitä selvitään? Kun sitten pitäisi kulkea ihan kiltisti emännän vieressä ilman hihnaa. Minulle kun nuo kaikki tuoksut ja kaikki muu olis paljon kiinnostavampaa. Ja onhan kaikki ne  tehtävätkin sitten paljon vaikeampia.  Mutta katsotaan nyt, kuinka meille käy. 

Marraskuun lopussa oltiin Niilan kanssa esiintymässä Joulumaassa. Meillä oli kaksi rally-tokoesitystä. Mun kyllä oli vähän vaikeaa työskennellä kunnolla, kun emäntä teki sen radan sellaiseen kohtaan, missä kasvoi sieniä. Ihan pienet suppikset nousivat nurmikolta ylös, kun lunta ei ollut vielä maassa. Väliajalla meitä sai silittää, kun ei esiinnytty. Siellä oli muutama muukin silitettävä koira. Torstai-iltaisin ollaan käyty iltalenkillä yhdessä muiden koirien kanssa Koirakävelyllä. Nyt se on joulutauolla. Kävelyt jatkuu sitten, kun vuosi on vaihtunut. Eikä pakkasta ole yli -10 astetta. Tulkaa kaikki mukaan! Toivottavasti nyt ei pauku niin paljon, kun viime vuonna.
Talvea odotellessa ja Hyvää Joulua teille kaikille toivottelee.
~ Tara-lagotto
©2018 budoartara - suntuubi.com